Olen lähes koko elämäni kärsinyt jonkin asteisista vatsa- ja suolistovaivoista. Ensimmäinen askel kohti rauhallisempaa mahaa oli jättää pois laktoosi vuosia sitten. En kuitenkaan tuolloin päässyt täysin mahavaivoistani, mutta vaivat olivat ilmeisesti sen verran harmittomia (omalla mittapuullani, joka on varmaan venynyt vuosien saatossa), etten enää kiinnittänyt niihin niin suurta huomiota.
Ensimmäinen lääkitystä vaatinut vatsaongelmani ilmaantui, kun luin pääsykokeeseen vuosituhannen alussa. Vatsaani poltteli erityisesti iltaisin ja pelästyin jo, että olen viimein sairastunut syöpään (jota diagnosoin itselläni vähän väliä). Yöuneni tietysti kärsivät ja menin lääkäriin. Lääkäri määräsi minulle Ezomeprazol-lääkkeen, joka veikin oireet pois vuosiksi. Lääkärin mukaan kärsin vanhoille alkoholisteille tyypillisestä mahakatarrista. Jouduin syömään muutamia kuureja Ezomeprazolia vuosien saatossa, mutta muutoin pärjäilin.
Opiskeluaikanani opiskelin lähes aina yli vaaditun opintopistemäärän verran ja kesät olin töissä. Tein myös töitä opintojen ohessa. Harrastin myös paljon liikuntaa opiskeluaikana ja sen jälkeen. Pääharrastukseni oli luonteeltaan kehoa stressaavaa eli anaerobista.
Opintojen jälkeen aloitin työelämässä. Valmistuin alalta, joka ei ole se helpoin ja suuntauduin ehkä stressaavimpaan työhön, mitä alalta löytyy. Täytyy vielä mainita, että tein graduni loppuun täysipäiväisen työn ohessa. Minulle ei tietenkään kertynyt montaa päivää kesälomaa ensimmäisen työvuoteni aikana, joten puskin menemään töitä, kun intoakin vielä oli paljon. Nuorena sitä luulee jaksavansa...
Työelämässä noin pari vuotta oltuani aloin kärsiä yhä enemmän uniongelmista. Ongelmat tuntuivat asteittain pahenevan ja lopulta mahanikin alkoi oireilla yhä enemmän. Kuvittelin, että kyseessä on mahakatarri ja närästys, joten söinkin sitten aina iltaisin Rennieitä. Napsin myös yhä vain useammin Ezomeprazol kuureja, joiden teho kuitenkin tuntui koko ajan heikkenevän. Työterveyslääkäriltä sain uusia mahahapon salpaaja-lääkkeitä, jotka hetkellisesti auttoivatkin.
Työelämän tiimellyksessä olin päässyt uudelleen yliopisto-opiskelijaksi ja yritin tehdä joitain kursseja työn ohessa. Lopulta kuitenkin päädyin, hallituksen leikkausten häämöttäessä, ratkaisuun, että aloittaisin kokopäiväisenä opiskelijana aikuisopintotuella. Ratkaisu tuntui hyvältä olinhan kärsinyt uniongelmista jo pitkään ja aloin toden teolla olemaan loppu. Kuvittelin uniongelmien helpottavan ja tilanne menikin parempaan suuntaan, mutta mahani oireili edelleen, mikä häiritsi myös nukkumista. Päädyin menemään YTHS:lle ja sain sieltä hoitajan ajan. Kerroin vuosia kestäneistä oireistani ja hän totesi melkein heti, että kyseessä todennäköisesti on ÄRTYNEEN SUOLEN OIREYHTYMÄ JA SIIHEN AUTTAISI PARHAITEN FODMAP-RUOKAVALIO. Olin valmis kokeilemaan kaikkea, joten aloitin ruokavalion melkein heti asiaan hiukan ensin perehtyen. Fodmap-ruokavaliossa vehnä on ehkä pahin elintarvike ja olin jo aiemmin huomannut turvotuksen helpottavan, kun olin "vehnättömällä" jonkin aikaa.
Uuden ruokavalion myötä elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Onnekseni oma oireyhtymäni ei ole pahimmasta päästä, vaan kestän joitakin ruokavaliossa kiellettyjä tuotteita suht hyvin. Noin kuukauden kuluttua ruokavalion aloittamisesta nukkumiseni alkoi onnistua aivan eri tavalla (vaikkakin vielä 0,5mg Melatoniinin turvin), enkä enää jännitä nukkumista samalla lailla kuin ennen. Mahani turvotus on vähentynyt huomattavasti ja mahan toiminta on muuttunut parempaan suuntaan. Vaatii kuitenkin totuttelua, että nyt maha on herkemmin kovalla, kun sen toiminta aiemmin vaihteli "normaalin", ripulin ja ummetuksen välillä. On ihanaa, että syy ongelmilleni löytyi viimein ja voin elää elämääni laadukkaammin tästä eteenpäin. Tämän kaiken rämpimisen seurauksena olen sisäistänyt niin uuden ruokavalion, mutta myös oppinut elämään paremmin itseäni kuunnellen. Vaikka nautinkin aikoinaan siitä, että sain opiskella, tehdä töitä ja harrastaa paljon liikuntaa, niin pikkuhiljaa askel askeleelta alan tulevaisuudessa elämään hieman erilaista elämää. Se tulee vaatimaan muutoksia, joista en vielä ihan tarkkaan itsekään tiedä, mutta joita aktiivisesti pohdin juuri tällä hetkellä. Yksi asia on varma: En enää halua palata tilanteeseen, jossa poltan itseäni loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti