Maitohampaiden puhkeaminen (pitkän kaavan mukaan)

Halusin jakaa kokemukseni lapseni maitohampaiden puhkeamisesta, koska se oli niin pitkä ja vaikea. Josko joku muukin saisi tästä kirjoituksesta apua. Hampaiden puhkeaminen oli sekä vaikea, mutta myös avartava ja erityisesti kysymyksiä herättävä asia.

Olen todennut ihmisille, että voisin kirjoittaa romaanin lapseni hampaiden puhkeamisesta. Mutta jospa kirjoittaisin alkuun vaikka tämän blogitekstin.

Pitkä ja vaikea hampaiden puhkeaminen antoi viitteitä jo ensimmäisten hampaiden puhjetessa. Emme kuitenkaan tuolloin osanneet aavistaakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensimmäisten hampaiden kohdalla puhkeamiseen liittyvät vaivat kestivät muistaakseni muutaman viikon. Ensimmäiset etuhampaat tulivat suht helposti, mutta jo seuraavien kohdalla iltaunet häiriintyivät ja illoistamme tuli itkuisia ja lasta oli vaikea saada nukkumaan. Yhdeksän kuukauden kohdalla alkoi vallaton eroahdistus, joka kesti pari kuukautta. Tuo ahdistus loppui siihen, kun seuraavat etuhampaat puhkesivat. Olenkin miettinyt, onko eroahdistuksessa kyse juurikin hampaiden puhkeamisesta, sillä meillä ahdistus loppui kuin seinään hampaiden tuloon.

Viimeinen etuhammas oli koettelemus, joka valmisteli meitä heti itsensä jälkeen ensimmäisen neljän poskihampaan puhkeamiseen. Poskihampaat alkoivat häiritä unia joulukuun alkupuolella ja ensimmäiset hampaat puhkeasivat osittain vuodenvaihteessa. Kärsimys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan hampaat vaivasivat aina niin kauan, kunnes jokainen nirkko oli esillä. Viimeinen poskihammas tuli esille maaliskuun lopulla. Poskihampaiden puhkeamiseen liittyi eroahdistusta, huonosti nukuttuja öitä, päivärytmin sekoamista, vaikeutta rauhoittua päiväunille, mahdottomuutta saada vaatteita ja vaippaa vaihdettua sekä huonoa ruokahalua ja ummetusta/löydää mahaa. Yleensä mahavaivat helpottivat aina hampaan puhjettua. Ilmeisesti kipu aiheuttaa jännitystä, joka menee mahaan saakka. Kaikki muut keinot kokeilimme ensin, mutta lopulta oli pakko turvautua lääkkeisiin, jotta saimme parempia yöunia ja päivät eivät olleet jatkuvaa levottomuutta, kiukkua ja itkua. Tuo aika oli todella raastavaa, sillä olimme paljon kotona lapsen väsymyksen takia ja aloinkin lievästi sanoen mökkihöperöityä. Koska en jaksanut laittaa huonosti nukutun yöunien jälkeen täysillä vastaan harovaa lasta ulkovaatteisiin siivoilimme usein aamupäivisin. Se oli mieluista lapselleni ja kotikin hohti puhtauttaan. Myös esimerkiksi kaupassa käyntiä ei voinut kuvitellakaan ja erinäiset vierailut ja kerhoilut jäivät melko lailla sivuun pahimpina aikoina - jotka kestivät viikkoja. Onneksi saimme kotiimme vieraita silloin tällöin ja otin muutaman kerran vastaan myös kotipalvelua.

Koska poskihampaiden puhkeaminen kesti niin kauan, pelkäsin, että kulmahampaat alkavat vaivata seuraavaksi. Toinen kulmahammas oli alkanut alhaalla ikenessä pullottaa ja tila puhkeamiseen oli ahdas. Heti tiesinkin, ettei tiemme ole tulossa helpommaksi. Jonkin aikaa pärjäsimme suht hyvillä mielin, mutta pian alkoi jo vaivat ja lapsi halusi esimerkiksi nukahtaa päiväunille sisällä tissille ja vieläpä telkkaria katsellen (vaikka muutoin hän ei näin hyvin nukahtanut). Eli teimme juuri niin, miten ei pitäisi, mutta tuo tuntui ainoalta mahdolliselta keinolta, jos halusi välttää itkumyrskyn. Väsyneenä sitä antaa periksi. Päiväunet olivat tällöin myös huonot ja lapseni lähinnä torkkui tissillä roikkuen ison osan unista. Kun tilanne paheni entuudestaan ja yöunet tulivat huonommiksi, aamut olivat vaikeita väsymyksen ja hammastuntemusten vuoksi. Siten aamut täytyi ottaa rauhallisesti ja lähinnä vain ulkoilimme pihapiirissä. Kaikki lähtemiset ja menemiset osoittautuivat vaikeiksi, joten jätin ne suosiolla todella vähälle. Tissiä kului kuin pikkuvauvalla ja olinkin purjeessa oman fyysisen jaksamisen kanssa vähäisten yöunien ohella. Asiaa ei auttanut se, että toinen kulmahammas alkoi puhjeta samaan aikaan ja se puhkesikin suht nopeasti verrattuna kaveriinsa. Kaiken kaikkiaan kulmahammas, joka alkoi pukata esille huhtikuun alussa, puhkesi vasta elokuun alussa esille, eikä tilanne helpottanut vielä puhkeamisen jälkeenkään, vaan kesti n. 2 viikkoa, että ien rauhoittui. Tällä hetkellä olemmekin tilanteessa, jossa pohdin, koska kaksi seuraavaa kulmahammasta puhkeaa.

Tässä pikavinkit ja pohdinnet hampaiden puhkeamiseen liittyen:

- Pidä arki rauhallisena ja siedettävänä lapselle, mikäli lapsi nukkuu yön huonosti ja on hampaista kipeä. Siten lapsi pystyy säästämään voimia ruokailuja varten, eikä päädy yliväsyneeksi ennen varsinaisia päiväunia.
- Jos yö on todella huono, nukuta lapsi kaksille unille. Kuuntele vaistojasi lapsen erikoistilanteissa, älä yhteiskunnan sanelemaa päivärytmiä.
- Anna pussipuuroja, jos lapselle ei kelpaa kiinteä ruoka. Ikenet voivat olla todella arat, sillä ne ovat hieman tulehtuneet, kun hammas pukkaa läpi.
- Tarjoa lapselle kylmiä marjoja tms kylmää.
- Anna tarvittaessa lääkettä ohjeiden mukaisesti. Panadolin vaikutusaika on n. 5 tuntia ja tulehduskipulääke Pronaxenin n. 12 tuntia. Panadol auttaa tiettyyn rajaan saakka, mutta TODELLA kipeänä se ei riitä. Apteekissa minulle neuvottiin, että kun lapsi on superkipeä hampaistaan, voi antaa sekä Pronaxenia että panadolia samaan aikaan. Mutta huom! Buranalla ja Pronaxenilla on samanlainen vaikutuskanava, joten niitä ei voi antaa samaan aikaan!!! Lue lääkkeiden ohjeet tarkkaan ja kysy ammattilaisten neuvot.
- Meillä imetyksen jatkaminen toimi hyvänä lohtuna ja antoi myös ravintoa silloin, kun ruoka ei oikein maistunut tai sitä ei lapsi jaksanut väsymykseltään syödä. Se myös nukutti monesti öisin rauhattoman nukkujan. (Isän kanssa kyllä oppi nukkumaan ilman tissiä, 1,5-vuotiaana, kun hammasasia helpotti välillä, mutta tissiä toivoi sitten taas, kun tilanne meni huonommaksi)
- Yritä saada lapsi nukahtamaan tissille tai muutoin pää ylhäällä, se vähentää veren virtausta ikeniin ja jomotusta, oletan. (Meillä nukahti näin paremmin, mutta aina tämäkään ei auttanut)
- Jos hampaiden puhkeaminen kestää todella kauan, tulee myös hyviä päiviä, jolloin ien rauhoittuu. Tulehtuneen ja ns. aktiivisen ikenen tunnistaa siitä, että se punoittaa ja on turvonnut.

Pohdinnat:

- Onko uhmaa olemassa vai onko se vain hammasvaivaa, kasvukipuja, huonosti nukuttuja öitä, väsymystä, normaalin rytmin menetystä jne?
- Auttaako hampaiden puhkeaminen myös rytmin muutoksissa. Monilla hampaat ovat puhjenneet kolmeen ikävuoteen mennessä ja tuolloin monilla jää myös päiväunet pois?
- Onko hampaiden puhkeamisen merkitys myös se, että lapsi pystyy vaivojensa turvin tankkaamaan vanhempiensa läheisyyttä mahdollisimman paljon? Tankkaako lapsi läheisyyttä pienenä, jotta isona olisi sitten rohkeutta ja itsevarmuutta.
- Jos hampaiden puhkeaminen on vaikeaa ja lapsi on tyytymätön pitkään, voi vuorovaikutukseen ilmetä ongelmia. Kannattaa selvittää, johtuuko tyytymättömyys hampaiden aiheuttamasta tilanteesta vai jostain muusta. (Minulla ei ole kokemusta lapsista, joiden hampaat puhkeavat tosi helposti, joten en tiedä, mitä kaikkea tavalliseen uhmaan liittyy).
- Onko maitohammas nimitys peräisin siitä, että hampaat tehdään tissin voimin? :D
-

Jämsän ravintola Patapirtti

Taas kerran täytyy ilolla huudahtaa, että erittäin hyviä ravintoloita löytyy myös maaseudulta. Erityisesti isoissa kaupungeissa törmää usein valinnanvaikeuteen ravintolaa tiiraillessa ja siinä yksi syy, miksi pidän enemmän pienempien paikkakuntien tarjonnasta - siitä voi saada jotain otetta lyhyenkin ajan sisällä.

Erittäin hyvä esimerkki hyvästä ravintolasta löytyi Jämsästä aivan Himoksen kupeesta. Olimme lomalla Himoksella ja parina iltana kävimme sitten syömässä mökkimme ulkopuolella. Heti ensimmäisenä menimme syömään Patapirttiin. Ravintola oli vanhassa maatalossa vai pitäisikö sanoa kartanossa. Miljöö teki minuun, kartanoiden ystävään, suuren vaikutuksen ja mikäs sen hienompaa kuin syödä hyvää ruokaa tunnelmallisessa paikassa. Jätimme, pienen jälkikasvumme huomioon ottaen, väliin alkuruuan, jossa muuten eräänä vaihtoehtona olisi olleet nyt niin ajankohtaiset hyönteiset. Tarjolla oli nimittäin toukkia. Huomasin kuitenkin, ettei kyseinen ruoka ole enää listalla, harmi sinänsä. Siirryimme siis heti pääruokien kimppuun ja tällä kertaa otimme kumpikin pippuripihvit. En ole aikoihin ottanut ravintolassa pippuripihviä tai pihvejä muutoinkaan. Vaihtoehtona oli naapurin ylämaankarjan sisäfilettä ja valitsin eettisistäkin syistä sen. Otin annoksen juustoperunoilla ja kyljessä oli lisäksi kasviksia sekä kermakastike. Annos oli minusta täydellinen, eikä asiaan ole muuta lisättävää. Jälkiruuaksi otin mustikkakukkoa, joka sekin oli varsin maittava. Tulin reippaasti täyteen annoksesta, joten eipä sitä olisi alkuruualle tilaa ehkä ollutkaan! Suosittelen tätä paikkaa vahvasti.

Oriveden Cafe Herkkuhetki ja Ylivieskan ravintola Pikkuveli (HUOM HUOM, TÄTÄ POSTAUSTA TEHDÄSSÄ OLIN TIETÄMÄTTÄNI RASKAANA JA RASKAUS ILMEISESTI VAIKUTTI MAKUAISTIINI...HERKKUHETKEN JÄLKEEN MAKUAISTINI HEIKENTYI, EIKÄ RUUAT MAISTUNEET OIKEIN MILTÄÄN)

Piipahdimme puolisoni kanssa Oriveden kuuluisaan Cafe Herkkuhetkeen lounaalle, kun olimme matkalla Leville. Tarkoituksena oli tietenkin myös juoda paikassa voittoleivos-kahvit, mutta se jäi haaveeksi. Lounas oli nimittäin jälkiruokineen niin hyvää, ettei ylimääräiselle leivokselle todellakaan löytynyt enää tilaa. Kun on tottunut äärimmilleen kilpailutettuun lounaspöytään, voi vain todeta, että ero on huomattava. Suosittelen! Paikassa myös tarjoillaan lauantaisin brunssi ja sinne suuntaammekin takuuvarmasti mieheni kanssa jo lähiaikoina.

Matkalla Leville kävimme syömässä myös Ylivieskassa ravintola Pikkuveljessä. Ravintola on muun muassa Paistinkääntäjien ja muutaman matkailusivustonkin suosittelema. Tilasimma pääruuat ja yhteiseksi jälkiruuan. Tilasin kuha-annoksen ja mieheni otti (perus) pekonihampparin. Kylkeen sain vielä leipäkorin. Annokseni oli toki todella hienon näköinen, mutta maussa ikävä kyllä oli parantamisen varaa. Olisin kaivannut annokseen suolaa ja lisäksi myös vaikkapa erilaisten yrttien maut olisivat tuoneet jonkinlaista täyteläisyyttä annokseeni. Kuhan kanssa oli kasviksia ja hernepyreetä, jotka nekin jäivät maultaan laihoiksi. Makumaailman puuttuminen on kuitenkin iso asia, kun puhutaan ruuasta, annoksen hieno ulkonäkö ei ole mitään, jos ei ole makua! Annosta ei pelastanut edes porkkanavoi-kastike. Tässä vielä kuva annoksesta:

Ja mieheni annos:

 Minä niin ihmettelen, eikö mieheni ikinä kyllästy näihin iän ikuisiin hampurilaisiin, mutta ilmeisesti ei...

Jälkiruuaksi tilasimme suklaafondantin ja se noudatteli makuasiassa samaa linjaa kuin kala-annokseni: olisin ehdottomasti kaivannut täyteläisempiä makuja. Suklaafondantin ei pidä olla sisältä raaka suklaamuffinssi, vaan paljon tuhdimpi suklaisuudessaan. Myös jälkiruoka oli hienosti koottu annos. Eniten pidin vaaleanruskeasta kastikkeesta marjojen alla:

Tässä voisikin loppulausahdukseksi todeta, että joskus hyvä lounas tuo paremman mielen kuin hyvä yritys tasokkaasta ruuasta.

Luumupiirakka

Tämän piirakan ohje löytyi jostain internetin kätköistä. Nykyään leivon pitkälti gluteenittomia juttuja, mutta tähän vielä käytin aikoinaan vehnäjauhoja.

Mustekalapasta

Paistettua mustekalaa

Suolaa

Pippuria

Voita ja öljyä

Pastaa

Persiljaa

Kotiruokia

Makaronimössö: Makaronia ja jauhelihakastiketta uunissa juuston kanssa kuorrutettuna.

Valmisraviolit pancettan ja kermakastikkeen kera.

Ärtyneen suolen oireyhtymä

Olen lähes koko elämäni kärsinyt jonkin asteisista vatsa- ja suolistovaivoista. Ensimmäinen askel kohti rauhallisempaa mahaa oli jättää pois laktoosi vuosia sitten. En kuitenkaan tuolloin päässyt täysin mahavaivoistani, mutta vaivat olivat ilmeisesti sen verran harmittomia (omalla mittapuullani, joka on varmaan venynyt vuosien saatossa), etten enää kiinnittänyt niihin niin suurta huomiota.

Ensimmäinen lääkitystä vaatinut vatsaongelmani ilmaantui, kun luin pääsykokeeseen vuosituhannen alussa. Vatsaani poltteli erityisesti iltaisin ja pelästyin jo, että olen viimein sairastunut syöpään (jota diagnosoin itselläni vähän väliä). Yöuneni tietysti kärsivät ja menin lääkäriin. Lääkäri määräsi minulle Ezomeprazol-lääkkeen, joka veikin oireet pois vuosiksi. Lääkärin mukaan kärsin vanhoille alkoholisteille tyypillisestä mahakatarrista. Jouduin syömään muutamia kuureja Ezomeprazolia vuosien saatossa, mutta muutoin pärjäilin.

Opiskeluaikanani opiskelin lähes aina yli vaaditun opintopistemäärän verran ja kesät olin töissä. Tein myös töitä opintojen ohessa. Harrastin myös paljon liikuntaa opiskeluaikana ja sen jälkeen. Pääharrastukseni oli luonteeltaan kehoa stressaavaa eli anaerobista.

Opintojen jälkeen aloitin työelämässä. Valmistuin alalta, joka ei ole se helpoin ja suuntauduin ehkä stressaavimpaan työhön, mitä alalta löytyy. Täytyy vielä mainita, että tein graduni loppuun täysipäiväisen työn ohessa. Minulle ei tietenkään kertynyt montaa päivää kesälomaa ensimmäisen työvuoteni aikana, joten puskin menemään töitä, kun intoakin vielä oli paljon. Nuorena sitä luulee jaksavansa...

Työelämässä noin pari vuotta oltuani aloin kärsiä yhä enemmän uniongelmista. Ongelmat tuntuivat asteittain pahenevan ja lopulta mahanikin alkoi oireilla yhä enemmän. Kuvittelin, että kyseessä on mahakatarri ja närästys, joten söinkin sitten aina iltaisin Rennieitä. Napsin myös yhä vain useammin Ezomeprazol kuureja, joiden teho kuitenkin tuntui koko ajan heikkenevän. Työterveyslääkäriltä sain uusia mahahapon salpaaja-lääkkeitä, jotka hetkellisesti auttoivatkin.

Työelämän tiimellyksessä olin päässyt uudelleen yliopisto-opiskelijaksi ja yritin tehdä joitain kursseja työn ohessa. Lopulta kuitenkin päädyin, hallituksen leikkausten häämöttäessä, ratkaisuun, että aloittaisin kokopäiväisenä opiskelijana aikuisopintotuella. Ratkaisu tuntui hyvältä olinhan kärsinyt uniongelmista jo pitkään ja aloin toden teolla olemaan loppu. Kuvittelin uniongelmien helpottavan ja tilanne menikin parempaan suuntaan, mutta mahani oireili edelleen, mikä häiritsi myös nukkumista. Päädyin menemään YTHS:lle ja sain sieltä hoitajan ajan. Kerroin vuosia kestäneistä oireistani ja hän totesi melkein heti, että kyseessä todennäköisesti on ÄRTYNEEN SUOLEN OIREYHTYMÄ JA SIIHEN AUTTAISI PARHAITEN FODMAP-RUOKAVALIO. Olin valmis kokeilemaan kaikkea, joten aloitin ruokavalion melkein heti asiaan hiukan ensin perehtyen. Fodmap-ruokavaliossa vehnä on ehkä pahin elintarvike ja olin jo aiemmin huomannut turvotuksen helpottavan, kun olin "vehnättömällä" jonkin aikaa.

Uuden ruokavalion myötä elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Onnekseni oma oireyhtymäni ei ole pahimmasta päästä, vaan kestän joitakin ruokavaliossa kiellettyjä tuotteita suht hyvin. Noin kuukauden kuluttua ruokavalion aloittamisesta nukkumiseni alkoi onnistua aivan eri tavalla (vaikkakin vielä 0,5mg Melatoniinin turvin), enkä enää jännitä nukkumista samalla lailla kuin ennen. Mahani turvotus on vähentynyt huomattavasti ja mahan toiminta on muuttunut parempaan suuntaan. Vaatii kuitenkin totuttelua, että nyt maha on herkemmin kovalla, kun sen toiminta aiemmin vaihteli "normaalin", ripulin ja ummetuksen välillä. On ihanaa, että syy ongelmilleni löytyi viimein ja voin elää elämääni laadukkaammin tästä eteenpäin. Tämän kaiken rämpimisen seurauksena olen sisäistänyt niin uuden ruokavalion, mutta myös oppinut elämään paremmin itseäni kuunnellen. Vaikka nautinkin aikoinaan siitä, että sain opiskella, tehdä töitä ja harrastaa paljon liikuntaa, niin pikkuhiljaa askel askeleelta alan tulevaisuudessa elämään hieman erilaista elämää. Se tulee vaatimaan muutoksia, joista en vielä ihan tarkkaan itsekään tiedä, mutta joita aktiivisesti pohdin juuri tällä hetkellä. Yksi asia on varma: En enää halua palata tilanteeseen, jossa poltan itseäni loppuun.