Hampurilaisella Porissa

Olin taannoin sukuloimassa Porissa ja sillä reissulla tuli käytyä läheisessä "pikaruokalassa". Paikan päällä leivottu sämpylä ja suomalaisesta lihakarjan lihasta tehty pihvi takasivat herkullisen makuelämyksen. Ei huono paikka ollenkaan ja suosittelen niille, jotka kaipaavat jotain muuta kuin hesejä ja mäkkejä.

Ja tämän Blind Burgerin nettisivut löytyvät täältä.

Laveran tuotteet testissä

Ostin tässä taannoin Laveran shampoon ja hoitoaineen. Tuotteet ovat osoittautuneet hyviksi. Hiukset tulevat puhtaiksi ja erityisesti hoitoaine on hyvää. Näistä purnukoista olen siirtynyt jo hiussaippuan kokeilijaksi ja siitä kirjoitankin joskus myöhemmin. Tuli ostettua myös Ahavan kylpysuolaa, mutta sittemmin kävi ilmi, ettei olisi kannattanut. AHAVAN TUOTTEET OVAT EETTISESTI ARVELLUTTAVIA! Googleta aiheesta niin löydät enemmän tietoa.

Munakas

Munia

Kermaa

Perunoita

Savuporoa

Suolaa

Pippuria

Vinkki: Laita mitä täytteitä ikinä haluat!

Uusi tuotelöytö!

Ostin tässä taannoin kaapin perukoille Verson esikypsytettyä härkäpapumurskaa. Kun ei muutakaan syötävää ollut, päätin kokeilla sitä ja tehdä pastakastiketta.

Tein kastikkeen mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan. Siihen tuli tomaattimurskaa, yrtti-kasvisliemikuutio, valkosipulijauhetta, mustapippuria sekä kuivattua basilikaa ja oreganoa.

Kun otin papumurskan pois pakkauksesta, se tuoksui hiukan oudolle ja ajattelin jo, ettei siitä voi saada mitään hyvää tehtyä. Kuitenkin, kun maistoin kastiketta, se oli varsin hyvää ja muistutti koostumukseltaan hyvin paljon jauhelihakastiketta.

Söin annokseni hyvällä ruokahalulla ja laitoin loput jääkaappiin odottamaan puoliskoni kotiutumista. Ajattelin laittaa hänelle tekstiviestin, jossa totean kylmän viileästi jääkaapissa olevan jauhelihakastiketta....hehheheheh, koska hän ei niin kasvisruuasta perusta. Katsotaan, tunnistaako hän ruuan papukastikkeeksi.

Eläinten suojelusta

Olen aika eläinrakas tyyppi, mutta en täysin halua luopua esimerkiksi lihansyönnistä. Koska eläinten suojelu kuitenkin kiinnostaa, seuraan esimerkiksi Facebookissa eläinten suojeluun keskittyvien järjestöjen sivuja. Minua on kuitenkin alkanut ihmetyttää eläinten suojelijoiden jutuissa se, miten he puhuvat välillä eläimistä ystävinä.

Tällä hetkellä meillä ihmisillä on paljon lemmikkejä ystävinämme - tai villit eläimet on siis aikojen saatossa jalostettu ystäviksemme. Sitten on tuotantoeläimiä, jotka on myös jalostettu villeistä eläimistä. Oikeastaan kumpikin tapa käyttää eläimiä ihmisten hyödyksi on melko sairasta. Pitkään itsekin halusin jotain lemmikkiä, mutta puoliskoni oli sitä vastaan. Nykyään en enää halua lemmikkiä,  koska mielestäni se ei ole oikein eläintä kohtaan. Parempi olisi, jos lemmikkejä ei siis olisi maailmassa ollenkaan. Jos lemmikkejä ei olisi ollenkaan, säästettäisiin valtavia energiamääriä, jotka menevät lemmikkiteollisuuteen (ruokiin ja tarvikkeisiin).

Luonnollisinta olisi, jos eläimet saisivat elää villeinä luonnossa. Tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki tuotantoeläimet käytännössä häviäisivät maapallolta, koska ne eivät ole villieläimiä, eivätkä siten todennäköisesti pärjäisi luonnossa. Myöskään lemmikkejä ei olisi enää ollenkaan. Eläimiä suojelevat yhdistykset korostavat kirjoituksissaan sitä, että eläimilläkin on tunteet ja näin varmasti onkin. Miten paljon kuitenkin näistä tunteista on ihmisten jalostamaa/opettamaa? Kissalle ja koiralle on hyödyksi se, että ne toimivat positiivisesti meitä ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi aggressiiviset koirat saavat helposti lopetustuomion. On tutkittu, että kissat käyttäytyvät koko ajan pentumaisemmin, koska niille on siitä ihmisten kanssa hyötyä.

Pohdin, mikä olisi ihmisten suhde eläimiin sitten, jos kaikki eläimet olisivat villejä? Ei olisi enää kilteiksi jalostamiamme koiria ja kissoja, vaan pelokkaita ja ihmisarkoja eläimiä, jotka välillä käyttäytyisivät aggressiivisestikin. Olisi eläimiä, joiden tehtävä ei olisikaan miellyttää ihmistä ruuan saamiseksi, vaan pelkästään metsästää ruuan saamiseksi. Uskon, että ihmisten tunteet eläimiä kohtaan muuttuisivat, jos kaikki eläimet olisivat villejä.

Tuntuu siltä, että eläimiä suojelevien yhdistysten näkemykset eläimistä ovat omalla tavallaan kieroutuneita siinä missä meidänkin, jotka esimerkiksi käytämme tuotantoeläinten lihaa. Yhdistysten näkemyksistä tulee esiin jo mainitsemani toivomus eläinten ja ihmisten ystävyydestä, joka on mielestäni aika luonnotonta sekin. Se on omalla tavallaan ihmisten vallankäyttöä suhteessa eläimiin.

Ihmisten ja eläinten suhde on muodostunut monimutkaiseksi, koska osaa eläimistä pidetään lemmikkeinä ja osa kasvatetaan syötäväksi. Pohdin, mikä meidän ihmisten rooli eläinten elämässä tulisi olla?

Ranskan ruokia osa 2

Marseillessa piipahdimme lounaalle thaimaalaiseen ravintolaan ja sen ruoka olikin maittavaa. Paikalliset olivat varanneet sieltä pöytiä, mikä oli hyvä merkki, eikä ruoka ollut kallista.

Itse otin kalmaria kasvisten kera ja puoliskoni maistoi kanakastiketta.

Salaatit olivat isoja ja raikkaita kovista helteistä huolimatta.

Kalaa söin hotellillamme, jonka ruoka oli myös hyvää. Kalassa oli oliivirouhetta päällä.

Puoliskoni otti luottoannoksensa eli hampurilaisen.

Yksi ruokapettymys koettiin Ais-en-Provensessa. Tämän piti olla sahramipastaa, mutta sahramin väri oli varmaankin saatu kurkumasta. Sahrami ei ruoassa maistunut.

Myös pizza oli melko pahaa ja omituistakin.

Ranskan ruokia osa 1

Kirjoitan tällä kertaa Ranskan ruoista, joita söimme reissullamme. Vastaan tuli kaikenlaisia ruokia sekä hyviä että vähän heikompia. Kiva juttu oli, että muutamasta hotellista meille neuvottiin hyvät ruokapaikat ja se onkin aina kätevää, ettei tarvitse itse kaivella niitä seudun hyviä/edullisia paikkoja esiin.

Ekassa majapaikassa (vielä Italian puolella) eli Cascina Bella Vistassa isäntäpari tarjoili meille aamiaisen ulos. Perusaamiainen, joka painottui makeisiin juttuihin. Olen vähän huono syömään makeaa aamusta, mutta siihen taisi hiukan tottua reissun aikana. Tähän tuli vielä lisäksi juustoja.

Lodges Lao -majatalon pitäjät ohjasivat meidät lähikuntaan ilta-aterialle. Tämä annos oli varsin mielenkiintoinen. Kaalien alla on sosetta, johon oli ilmeisesti muhennettu myös kalaa joukkoon. Aika tuhtia, vaikka lihaa olikin vähän.

Puoliskoni otti perushampparin, joka kuitenkin oli myös makoisa annos.

Ja jälkkäriksi Crème brûlée.

Lodges Laosta meidät ohjattiin myös sen lähiravintolaan. Nämä alkuruuat olivat melko isot ja olimmekin hieman hämillämme siitä, jaksammeko syödä koko kolmen ruokalajin menun läpi.

Toinen alkuruoka-annos, jossa on paljon simpukoita.

Oma pääruokani oli kalaa ja lisukkeena peruna- ja kasvismuussia.

Puolisoni pääruoka-annos oli makoisampi. Siinä oli ankkaa ja paistettua polentaa sekä kasviksia.

Jälkiruuaksi otin varman suklaamoussen.

Hedelmiä ja sorbettipallo.

Avignonissa tuli syötyä vegepizza, jossa ei sitten ollut juustoakaan.

Kinkkupitsa.

Lomalla Italiassa ja Ranskassa

Olimme puoliskoni kanssa lomalla kiertelemässä Italiaa ja Ranskaa. Lähinnä ajoimme Ranskassa. Blogiini tulee tulevina päivinä muutamia kirjoituksia matkaamme liittyen. Tämä teksti valottaa hieman fiiliksiä reissusta.

Matkamme alkoi lentäen Tampereelta Bergamoon. Vuokrasimme heti samana päivänä auton ja jatkoimme matkaa ensimmäiseen hotelliin - tai pikemminkin majataloon. Ensimmäisen yön vietimme Tigliolessa Cascina Bella Vistassa. Paikka oli todella ihana ja sen omistajat vieraanvaraisia sekä ystävällisiä. Paikkaa piti pariskunta ja he esittelivät majatalon kellarissa viinejä. Kellarissa oli myös itse tehtyjä hilloja ja muita purkkiin meneviä. Pariskunta myi sekä viinejä että säilykkeitä ja ostin appelsiinihilloa, vaalealla tryffelillä maustettua kastiketta sekä hunajaan säilöttyjä pähkinöitä. Valitettavasti näistä vain viimeinen säilyi matkan loppuun asti, sillä ne kärsivät kuumasta liikaa.

Tigliolesta siirryimme Ranskaan Lyonin lähelle Bullyyn seuraavaan majapaikkaan Lodges Lao'oon. Myös tämä paikka oli aivan ihana. Ainut miinus oli ilmastoinnin puute, joka yli 30 asteen lämmössä todellakin on puute. Olimme Bullyssä kaksi yötä ja sinä aikana kävimme tutustumassa Lyoniin. Lyon oli ihan kiva kaupunki tosin emme ehtineet tutustua kuin lähinnä vanhaan kaupunkiin. Tajunnan räjäyttävää ruokapaikkaa emme valitettavasti löytäneet, vaikka Lyon onkin Ranskan ruokapääkaupunki. Hoksasin vasta loman lopussa, että Michelin oppaasta olisin löytänyt hyviä ja edullisia ruokapaikkoja Ranskasta. Kyseisestä oppaasta voisin tehdä ihan oman postauksen.

Lyonin läheltä jatkoimme matkaa Marseilleen ja matkalla sinne poikkesimme Avignonissa. Avignonin vanha kaupunki oli todella hieno ja Paavien palatsi oli näkemisen arvoinen.

Marseillesta minulla ei ollut suuria odotuksia kaupungin maineen vuoksi, mutta paikka olikin todella hieno ainakin vanhasta satamasta. Hieman tosin kaupungin mainekin nosti päätään, sillä matkalla hotellille näimme pari kerjäläistä. Toinen taisi olla ihan perus huumehörhö, mutta toinen oli lastenvaunujen kanssa liikenteessä ollut raskaana oleva nainen. Marseillessa olimme kolme yötä ja hotelli oli New Hotel Bombard.

Marseillesta ajoimme Venceen Aix-En- Provencen kautta. Vence on suht pieni paikka lähellä Nizzaa. Siellä olimme pisimpään eli viisi yötä. Jälleen kerran hotelli ei pettänyt ja se oli Hotel de Villa Rosaraie.

Matkasta jäi muutoin hieno fiilis mutta ilma olisi saanut olla vilpoisampi. Oli aika vaikea nauttia eri paikoista yli 30 asteen helteessä. Vaikka aurinko ja helteet kuulostaa hienolta, niin täytyy sanoa, että liika on liikaa. Noin kuumalla ei jaksa kauaa keskittyä mihinkään. Matkan alueista minulle jäi parhaiten mieleen Bully sekä Provencen pohjoinpuoli. Niihin voisin mennä uudestaankin kiertelemään. Kaiken kaikkiaan tykkään enemmän matkustaa maalla kuin isoissa kaupungeissa. Isot kaupungit ovat tunkkaisia, likaisen oloisia ja kiireisiä. Niissä ei rentoudu samalla lailla kuin maalla.

Ravintola Masu, Tampere

Kävin nyt kolmatta kertaa syömässä ravintola Masussa Tampereella, kun hyödynsin heidän tarjouksensa, joka oli kaksi menua yhden hinnalla. Otimme Masu-nimisen menun. Kahdella aikaisemmalla kerralla olen jotenkin ollut pettynyt ruokaan. En tiedä, johtuuko pettymykset siitä, että olen aiemmin ottanut kasvisruokaa, johon kaikki ravintoloitsijat eivät niin panosta. Masumenu oli muutoin todella hyvä, mutta koska olen tottunut luomukanaan, oli kanan tai ehkä ennemmin broilerin koostumus todella outo. Liha oli sellaista ihmeellistä höttöä. Possuhamppari oli todella maukas ja samoin kaikki lisukkeet. Jälkiruoka oli turhan tuhti. Friteerattu banaani ei ole suosikkini. Mutta maukasta, ei voi valittaa. Suosittelen!

Linkki Masuun löytyy blogin linkkilistalta.

Pieni mökkimuutos

Puoliskoni on joitakin vuosia sitten toteuttanut pienen pojan unelmansa ja rakentanut saunamökin järven rantaan. Mökki oli sisustettu vanhoilla ylijäämä huonekaluilla, kuten 80-luvun puisella vuodesohvalla (jonka päällä vaaleanpunainen tikkitäkki), tilkkutyynyillä, vanhalla vähän likaisenkin sävyisellä matolla, tummanvihreällä matolla ja turhan isolla pöydällä. Koska mökki on hyvin pieni, ajattelin, että sen sisustusta voisi muuttaa hieman toimivammaksi ja niin sanotusti toiminnallisemmaksi. Toiminnallisuudella tarkoitan tässä sitä, että mökin kaikki huonekalut on ajateltu siten, että niillä on sekä sisustuksellinen, mutta myös joku muu pieneen mökkiin sopiva tehtävä.

Alunperin tarkoitukseni oli ostaa mökkiin myös uusi pienempi vuodesohva, mutta sitten päädyin säilyttämään vanhan. Vanha pöytä sai lähteä, sillä löysin Ikeasta pöydän, joka oli hyvin pieni, mutta jonka saa tarvittaessa levitettyä isommaksi. Vanhat pinnatuolit säilytin. Matot saivat lähteä. Tilalle kylläkin toin uudet vanhat matot, mutta siistimmät ja värimaailmaan sopivat. Oikeastaan toinen matoista määritti pitkälle mökin värejä, sillä se oli oranssi. Oranssi ja valkoinen ovatkin nyt mökin hallitsevat värit.

Tässä mökki uudessa uskossaan. Hyllyä emme saaneet kiinnitettyä seinään ruuvien puuttuessa. Lisäksi valkoisen sohvan peitteen levitin lopulta selkänojaankin.

Ja kuten aina, tämäkin sisustusprojekti saa varmasti jatkoa, sillä ikinähän ne eivät tule valmiiksi, jos naisilta kysytään.

Tässä vielä kuva mökkirannasta. Pihaa olisi kiva laitella sitten kun kerkiää.

Liikuntafilosofiani

Olen aina ollut liikkuvaa sorttia riippumatta siitä tykkäänkö liikunnasta vai en. Olen luonteeltani vilkas ja kaipaan tekemistä sekä fyysistä suorittamista. Eli liikunta on minulle tavallaan pakko ja samalla kiva elämäntapa. En kuitenkaan ole kovin kilpailuhenkinen, vaikka kilpailenkin eräässä joukkuelajissa. Kilpailen lähinnä vain itseni kanssa.

Eräs syy liikunnan tarpeeseeni on pienestä pitäen minua vaivannees selkäkivut. Mitä enemmän olen paikallani, sitä enemmän kaipaan liikuntaa, koska paikat alkavat jumittaa. No, toisaalta se on vain hyvä asia, mutta joskus tietysti olisi kiva vain laiskotella, eikä liikkua jotenkin.

Viime vuosina olen täsmentänyt omassa mielessäni liikunnan merkitystä omassa ja muidenkin ihmisten elämässä. Pohdinnoistani on syntynyt oma liikuntafilosofiani ja sen esittelen nyt yksinkertaisuudessaan:

Meitä ihmisiä ei ole luotu olemaan paikallaan. Mikäli ympärillämme ei olisi kaikenlaisia mukavuuksia, meidän tulisi juosta metsässä saaliin perässä, kerätä syötävää ja ahertaa päivät pitkät elämisemme eteen. Siksi pitää liikkua! Se on meille luontaista.

Ihmiset ja erityisesti länsimaiset ovat tehneet ympärilleen vähän liiankin valmiin maailman, jossa välillä unohtuu meille luontaiset asiat kuten liikunta ja oikeanlainen syöminen. Meidän tulisi aina välillä miettiä elämäämme ja pohtia, ovatko esimerkiksi sipsit meille luontaista ruokaa ja onko television töllöttäminen meille perustarve. Perusasioiden äärelle meneminen on hirveän vapauttavaa, kun elämä yksinkertaistuu.

Jokunen aika sitten harrastin kaikenlaista. Oli kielikurssia, lauluntuntia ja vaikka jos mitä. Siinä sivussa liikuntani jäi vähemmälle huomiolle ja kuntoni pääsi salakavalasti rapistumaan. Aivan viime aikoina olen yksinkertaistanut elämääni ja luopunut joistakin kivoista, mutta itseäni kuitenkin kuluttavista harrastuksita. Sehän kuluttaa, jos ei ole oikein millekään aikaa ja samalla ressi voi nousta pikkuhiljaa.

Nyt kun elämä on yksinkertaista se on myös helpompaa ja mukavampaa.

Muistakaa siis yksinkertaistaa! Emme ehdi tämän elämän aikana kuitenkaan tehdä kaikkea kivaa, niin tehdään sitten yhtä asiaa kunnolla ja minulle se on liikunta (vaikka himoliikkujaksi en ryhdykään).

Ruokakirja-harrastelua

Olen jo joitakin vuosia kerännyt ruokakirjoja. Kokoelmani ei onneksi ole kovin laaja, vain noin 100 kirjaa. Koko ajan olen tarkempi siitä, minkälaisia kirjoja ostan. Nykyään en enää osta kirjoja kovin usein, sillä harvoin käsiini osuu kirja, jonka todella haluan, joka olisi tarpeellinen ja mielenkiintoinen. Tällä hetkellä kiinnostukseni on alkanut suuntautua kirjoihin, joissa on vähemmän reseptejä ja enemmän tarinoita ruokaan liittyen. Kuvassa viimeisin ostokseni. Vastaani tuli kiva pastakija joka oli lisäksi edullinen - tarjouksessa 5 euroa. Kirja sisältää, reseptien lisäksi, tarinoita. Mielenkiintoinen ja kaunis kirja! Myöhemmin kirjoitan lisää tästä keräilyharrastuksestani ja esittelen kokoelmani helmet.

Superfoodit

Kiinnostukseni on viime aikoina yhä enenevässä määrin kohdistunut superfoodeihin ja yleensäkin terveellisempään ruokaan. Kun olin kokeilemassa lymfahoitoa hoitaja suositteli ääreisverenkierron heikkouteen MCT-kookosöljyä. Ostin tuotetta. Pullo maksoi noin 10 euroa. Olen nyt laitellut öljyä aamuisin kaurapuuroon. Öljyn vieressä kuvassa komeilee uusi tuttavuus myös eli karppisokeri. Tämä sokeri on siitä ihmeellistä, että siinä ei ole lainkaan kaloreja. Makeus tavalliseen sokeriin nähden on 80%. Kysyin myyjältä, onko sokeri vaarallista, mutta ainakaan toistaiseksi merkittävää tutkimusnäyttöä ei ole saatu ja kyseistä makeutusainetta käytetäänkin maailmalla jo melko yleisesti. Saa nähdä, mitä "huijaussokerista" saadaan vielä selville!

Näistä tuotteista laittelen kokemuksia teille myöhemmin.

Karppisokeri on muuten ostettu täältä: Luontaistukku

Kala

En ole koskaan ollut mikään kova kalansyöjä, mutta viime aikoina olen pyrkinyt muuttamaan tottumuksiani. Aivan viime viikkoina tavoitteena on ollut ostaa kaupasta kalaa pariksi päiväksi viikossa - aivan kuten suosituksissa on.

Samalla myös kalanlaitto-taito toivon mukaan kasvaa. Eniten olen valmistanut kirjolohta, mutta pyrin tutustumaan muiden kalojen makuun aktiivisesti, jottei jämähdä siihen helpoimpaan. 

Yläkuvassa ahventa ja perunaa. Ahventa ei saa paistaa liian kauaa ja paistossa on hyvä käyttää runsaasti voita sekä hiukan öljyä. Yllättävän hyvää!

Työpaikkani ruokalassa ei häävejä ruokia ole, mutta kerran erehdyin maistamaan paistettuja muikkuja ja siitä se sitten lähti. Lapsuudessani olen syönyt paljon savustettuja muikkuja. Yllä ruisjauhoilla kuorrutettuja paistettuja muikkuja. Nam!

Yhteenveto ruokaprojektista

Aloitin jokunen kuukausi sitten ruokaprojektin, jossa kokeilin koko viikon ruokien suunnittelua ja ostamista kerralla. Tässä projektin plus- ja miinuspuolet:

Plussat:
- Aikaa säästyi rutosti (suunnittelu, kaupassa käynti, ostosten purku jne)
- Elämä yksinkertaistui ja helpottui
- Heräteostokset jäivät vähemmälle
- Rahaa kului pääsääntöisesti vähemmän

Miinukset:
-Tiettyjen tuotteiden säilymisaikojen kanssa tuli hieman ongelmia. Esimerkiksi kalat pitäisi tehdä heti ensimmäisinä päivinä

Kaiken kaikkiaan elämämme muuttui hieman ruokaprojektin myötä. Emme enää ramppaa kaupassa, vaan pyrimme tekemään ruokaostokset korkeintaan kahdella viikottaisella kauppareissulla.

Estelle & Thild meikkivoiteen testaus

Ostin taannoin uuden meikkivoiteen ja päädyin kokeilemaan itselleni vierasta merkkiä - Estelle & Thild. Valitsin tuotteen, koska siinä on kosteusvoide samassa. Pelkäsin kuitenkin, että se jättää ihon rasvaiseksi. Toisin kävi.

Tuote on loistava! Se ei jätä ihoa rasvaiseksi, vaan iho pysyy hyvännäköisenä koko päivän. Mielestäni iho ei myöskään näytä "pakkelinaamalta", vaan erittäin luonnolliselta. Suosittelen tuotetta lämpimästi.

Miten pelastetaan Suomen talous osa 2

Kirjoittelin taannoin Suomen talouteen liittyvistä asioista. Tuolloin pohdin yksilöiden omia vaikutusmahdollisuuksia kansanterveydellisiin menoihin ja niiden vähentämiseen. Tänään pohdin itselleni toista tärkeää elämän osa-aluetta eli ravinnon ja erityisesti sen tuottamisen merkitystä Suomen taloudelle.

Nykymaailmassa on jo pidempään ihannoitu ja tuettu valtavia tilakokoja ja uskottu, että tehomaatalous "se oikea juttu" ravinnon tuottamiseen. Asiaan hiukan perehtyneenä näen, että markkinatalous on pakottanut tilalliset aina vain laajentamaan. Siten pieniä tiloja on jouduttu lopettamaan sekä myymään niille, joita tehomaatalous ja sen tuomat taloudelliset riskit/"mahdollisuudet" kiinnostavat. Toki, tämänkaltainen maatalous on hyödyksi joillekin, mutta ei välttämättä niinkään tilallisille. Tilalliset joutuvat raatamaan yötä päivää isoilla maillaan ja vaikka tulot ovat suuret niin samoin ovat myös menotkin. En tiedä, voiko maataloudella rikastua - velkaantua sillä kyllä voi, helposti.

Kun tiloja on vähemmän, on tekijöitäkin vähemmän eli maatalous elättää yhä vain vähemmän ihmisiä. Ajattelen, että tämä on huono kehitys, sillä maatalous on kuitenkin tärkeää perustyötä, joka ei oikeastaan koskaan voi kadota maailmasta toisin kuin monet muut turhemmat työt (ja tästä esimerkkinä vaikkapa paparazzin työ). Ihmiset tarvitsevat työtä, mutta jos tärkeä perustyö jää harvoille, lähtevät ihmiset etsimään edellä mainittuja turhempia töitä. Turhien töiden teko kuormittaa maapalloa, eikä ole järkevää.

Olen itse alkanut ostaa enemmän ruokaa suoraan tuottajilta. Tuottajat ovat pientilallisia eli heitäkin on, vaikka yhteiskunnassamme on se luulo, ettei pienemmällä tuotannolla pärjää - ilmeisesti asia ei kuitenkaan ihan näinkään ole. Olen ostanut ruokaa suoraan tuottajilta ja nykyään kunnassamme toimii myös lähiruokapiiri, josta voi käydä ostamassa tuotteita.

Olisi hienoa, mikäli yhteiskunnassa ja koko maailmassakin huomattaisiin, että pientilallisuutta tulisi tukea, koska se on tie isomaan perustyön määrään. Perustyö kuormittaa maapalloa vähemmän kuin esimerkiksi turhan krääsän valmistus Kiinassa.

Ennen maatalouden tehotuotantoa maatalous työllisti enemmän ihmisiä. Siihen tulisi pyrkiä tänä päivänäkin, jotta maapallo voisi paremmin. Ihmisten tulisi ostaa enemmän tuotteita suoraan tuottajilta ja kauppojen tulisi maksaa isommat korvaukset tuottajille. Pientilojen lisääntyessä myös kauppojen valikoimat olisi tuottajien osalta todennäköisesti laajemmat.

Pientilojen lisääntymisellä ei todennäköisesti pelastettaisi koko Suomen taloutta, mutta uskon, että sillä voisi olla oma positiivinen merkityksensä sen ja monen muunkin asian kannalta.

Kalaa ja äyriäisiä

Ostin Tampereen kauppahallista norjalaista kampelaa. Valmistin kampelat leivittämällä ja paistamalla. Mausteeksi laitoin suolaa ja kaupan kalamaustetta. Kalan kyljessä on valkosipuliperunoita.

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni simpukkapastaa. Simpukoiden maku ei jostain syystä ollut kovin raikas, mutta en vatsanväänteitäkään saanut. Pastaan tuli simpukoiden lisäksi sipulia, valkosipulia, tomaattia, persiljaa ja suolaa.

Villivihanneksen maistelua ja jämäpiirakka

Keräsin yhtenä päivänä pihaltamme voikukan lehtia salaatiksi perunoiden ja kalan kera. No, täytyy sanoa, ettei makuelämys ollut kovin häävi. Voikukan viimeisin maku oli nimittäin aika kitkerä. Tein kalaa Antti Vahteran ja Visa Nurmen kirjan Yksinkertaiset yhdessä reseptillä. Kirpparilta ostettu kirja on osoittautunut varsin mainioksi.

Vantera Antti ja Visa Nurmi (2005) Yksinkertaiset yhdessä. Keuruu, Otavan kirjapaino oy.

Kalasta jäi yli smetanaa. Monta kertaa tällaisten ylijäämäainesten osalta teen niin, että laitan sen googleen ja katson, mitä ohjeita tulee. Ensin ajattelin, että smetanaa käytetään lähinnä suolaisiin ruokiin, mutta näköjään sitä voi laittaa vaikka marjapiirakkaan.

Metsäojan tila

Kävin tänään Juupajoella Metsäojan tilalla ostamassa hiukan lihakarjan lihaa. Vaikka kotikuntani lähiruokarenkaasta pystyy tilaamaan kyseisen tilan tuotteita, päätin lähteä paikan päälle käymään, jotta näen, mistä lihani tulee.

Pienten navigointipulmien jälkeen löysin tilan. Eläimet olivatkin siinä silmieni edessä laiduntamassa. Ensin kävin ostamassa lihat ja sitten oli aika tiirailla eläimiä. Tilan omistaja kertoi, että highlandit laiduntavat ulkona ympäri vuoden, mikä tekee niiden hoitamisesta helpompaa kuin sellaisten eläinten, jotka eivät Suomen talvia ulkona kestä.

Tässä muutama kuva eläimistä:

Laidunta eläimillä oli käytössään yhteensä noin 12 hehtaaria. Eläimet olivat järeän aidan takan, sillä alueella liikkuu susia ja karhu.

Omistaja kertoi vievänsä kaksi eläintä kerrallaan teurastamolle omassa kuljetusautossa. Eläimet teurastetaan joko Huittisissa tai Punkalaitumella.

Ostosteni hinnaksi tuli 60 euroa. Sain sillä muutaman paketin jauhelihaa, käristelihaa, ribsejä ja makkaraa.

Mutta palataanpa lihan syönnistä ruotuun. Tässä maistuva tofukasvis-salaatti:

Puoli pakettia tofua paistettuna soijakastikkeen ja kiinalaisen mausteseoksen kera

Höyrytettyä parsakaalia

Avokadoa

Salaattia

Tampereen Pork and more sekä ruuanlaittoa

Olimme syömässä Tampereen Pork and More:ssa. Listalta otimme nyhtöpossua ja ribsejä sekä lisukkeeksi ranskikset juustolla, maissileivän ja coleslawta. Annokset olivat reilun kokoiset ja nälkä lähti. Erityisesti nyhtöpossu oli hyvää ja mehukasta, kun taas omat ribsini olivat hieman kuivia, tosi maukkaita silti. Juusoranskiksia en ole ennen maistanut ja hyviä olivat, mutta juustoa olisi saanut olla vähemmän. Maissileipä oli yllättävän hyvää, kun taas coleslaw oli hiukan liian hapokasta jollain lailla. Siinä ei ollut ollenkaan majoneesia.

Listalla oli vain kaksi jälkiruokaa ja pitihän niitä kumpaakin maistaa. Vaihtoehtoina olivat lime- ja suklaakakku. Ei voi valittaa ja tuhtien pääruoka-annosten jälkeen oli kiva, että annokset olivat pienet ja se näkyi myös hinnassa. Kaiken kaikkiaan kahden hengen annokset maksoivat 50 euroa, johon sisältyi myös yksi olut ja vesi.

Hieman kokkailuja taas. Löysin metsästä korvasieniä ja tein niiden kanssa gnoccheja. Itse tehtynä nämä muuten ovat todella hyviä - kuin mikä tahansa ruoka onnistuessaan! Gnoccheihin tuli perunoita, vehnäjauhoja, suolaa ja kananmuna.

Perusmättöä: Kanapaella soijamakkaralla. (Ei tullut ihan niin hyvää, mitä toivoin).

Miten pelastetaan Suomen talous?

Heissan! Tänään ajattelinkin laittaa aivan erilaisen postauksen, mihin on blogissani totuttu. Koska blogini nimikin jo viittaa muuhunkin kuin ruokaan, kirjoitan nyt siitä muusta. Aiheeni on hyvin yhteiskunnallinen, sillä se pyrkii pohtimaan sitä, miten pelastetaan Suomen talous - tai oikeastaan, miten pelastamme Suomen talouden.

Suomen talouden ongelmista syytetään usein niin valtion kuin kuntienkin päättäjiä sekä valtiollista järjestelmää. Moni makoilee kotisohvallaan ja hörähtelee kaljatölkki kourassa, miten surkeaa talouspolitiikkaa tällä hetkellä Suomessa harjoitetaan. Moni toivoo, että uusi hallitus on viisaampi ja tekee parempia ratkaisua.

Mutta onko se pelkästään päättäjistä kiinni, miten Suomen talous pyörii? Olen viime aikoina jälleen yhä enemmän terästäytynyt liikunnassa, sillä huomasin oman vointini menneen huonompaan suuntaan. Nyt kun joitakin kuukausia on kulunut tästä päätöksestä lisätä liikuntaa, voin huomattavasti paremmin ja olen virkeämpi. Joka kerta, kun tulen salilta tai lenkiltä, huomaan olevani pirteämpi myös psyykkisesti. Siitä sainkin ajatuksen. Suomen talouden menoihin sisältyy kansanterveyden tai pikemminkin sairauksien menot. Isoja menoja aiheuttavat sairauden,  joihin voisimme itse erittäin merkittävästi vaikuttaa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi lihavuus, 2-tyypin diabetes, kohonnut verenpaine sekä sydän- ja verisuonitaudit. Etsin netistä nopeasti tietoa näiden sairauksien aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle ja löysin vuoden 2004 Tekesin arvion kustannuksista. Raportti löytyy täältä: Tekesin raportti.

Ja tässä ovat kustannukset:

Lihavuus 151-538 miljoonaa euroa
Sydän- ja verisuonitaudit 410 miljoonaa euroa
2-tyypin diabetes 875 miljoonaa euroa

Yhteensä tämä tekee 1,7 mirjardia (kun laskin lihavuuden osuudeksi 400 miljoonaa).

Suomen valtionvelka on tällä hetkellä yli 100 miljardia euroa eli valtionvelan taittuminen elintapoja muuttamalla veisi aika monta vuotta. Silti, tämä on yksi merkittävä keino vaikuttaa Suomen valtion taloudelliseen tilanteeseen ja se on mielestäni eniten - ei terveydenhuollon - vaan ihan meidän tavallisten tallaajien vastuulla.

Helpoksi tämän asian tekee se, että melkeinpä jokainen voi laittaa kengät jalkaan ja lähteä vaikka kävelylle tai tehdä lihaskuntoliikkeitä olohuoneen lattialla ilman kuntosalimaksuja. Vaikein asia onkin ryhtyminen, mutta onko jotain tärkeämpää kuin oma terveys? Tietenkin oma perhe on tärkeämpi, mutta liikuntaa voi harrastaa myös perheen kera ja sehän tekee siitä vain hauskempaa!

Kenties tärkein motivaattori liikunnan aloittamiseen ja lisäämiseen ei olekaan laihdutus, vaan oman mielen pitäminen virkeänä. Siitä päästääkin Suomessa huolestuttavan yleisenä esiintyviin mielenterveydenongelmiin.

Ruokaprojekti osa 5

Ruokaprojektin viides viikko lähti tänään sunnuntaina käyntiin. Ensi viikon ruokakassi maksoi 45 euroa, mutta mukaan tuli myös maitohappobakteerit, joilla yritän ratkaista uniongelmaani. Eli pelkkä ruoka oli noin 30 euroa - mikä on osoittautunut aika perushinnaksi. Tässä eivät toki ole kaikki ensi viikon ruuat, vaan käytän pakkasesta yhden luomukanan sekä kanttarellipussin. Arvioisin, että keskimäärin meidän kahden ihmisen ruuat tulee maksamaan kaiken kaikkiaan noin 50 euroa viikossa, jos ei ota huomioon ulkona syömistä. Tässä linkki Ylen juttuun suomalaisten ruokamenoista: Ylen juttu. 

Ja tässä ensi viikon ruokalista:

Ma: Savulohta, perunaa ja salaattia

Ti: Lohipasta jämistä

Ke: Käydään synttäreiden kunniaksi syömässä ulkona

To: Jauhelihapasta/Kanttarellipasta

Pe: Jauhelihapasta/Kanttarellipasta

La: Kanapaella

Su: Kanapaella

Ruokaprojekti osa 4, leivitetyt soijasuikaleet ja heräteostoksia

Tämän viikon ostokset maksoivatkin sitten hieman yli 80 euroa, mutta mukaan mahtui esimerkiksi iso vessapaperipaketti ja paljon luomutuotteita. Vappu on nyt ja siihen varauduimme ostamalla nakkeja. Ostin itselleni Poutun tofunakkeja, mutta ne osoittautuivat todella hirveän makuisiksi. Googlettelin sitten hakusanalla "paras soijanakki" ja keskustelupalstoilla suosittelivat Hälsans kökin nakkeja. Täytyypä kokeilla. Tällä viikolla huomasin myös, että ostettiin kyllä taas liikaa ruokaa ja tästä varmaan riittää vielä ensi viikkoon. Meinasin friteerata, mutta tuo kaksi litraa öljyä ei sitten riittänytkään keittimeen.

Niin, minun piti friteerata leivitettyjä soijasuikaleita, mutta paistoinkin ne sitten vain pannulla runsaassa rasvassa. Tuli muuten hyviä! Idean tähän ja suikaleiden käyttöön tortilloissa sain itse asiassa Hesburgerista, jossa myydään soijatortilloja, jotka ovat tosi maukkaita. Ravinneköyhän jäävuorisalaatin sijasta käytimme tortilloissa pinaattia. Lisäksi ne saivat täytteekseen tomaattia, salsakastiketta ja kermaviiliä. Puolisoni käytti suikaleiden sijasta luomunaudan jauhelihaa. (Jotenkin tyhmää mainita tuo luomu edessä, sillä kaikenhan pitäisi olla luomua eikä sen tulisi olla mitään erikseen mainittavaa!)

Suolistoni tila on ollut viime aikoina tukkoinen ja jotenkin olo tunkkainen, joten päädyin ostamaan Pukkan detox-teetä. Saa nähdä, mikä vaikutus teellä on. Ainakin se oli hyvän makuista! Lisäksi ostin tummaa suklaata.

Nykyinen meikkivoiteeni alkaa vetää viimeisiään ja vaikka se onkin palvellut hyvin, päätin kokeilla taas jotain uutta. Aiemmin minulla oli Madaran meikkivoide, joka oli inasen tumma iholleni. Nyt päädyin Estelle & Thildin pigmentoituun kosteusvoiteeseen, koska haluan päästä ihonhoidossani ja meikkauksessa mahdollisimman helpolla. Kokeilin voidetta jo käsivarteni sisäsyrjään ja hieman tummalta sekin näytti, mutta toisaalta, kesä on tulossa, ja toivon mukaan, sen myötä hieman myös rusketusta. Rusketuksesta puheenollen ostin myös tuota porkkanaöljyä kokeiluun. Olen laiska kosteuttamaan vartaloani, mutta ehkä saunan jälkeen iholle levitetty öljy on se kaikista helpoin keino saada pehmeä iho.