Ravintola Masu, Tampere

Kävin nyt kolmatta kertaa syömässä ravintola Masussa Tampereella, kun hyödynsin heidän tarjouksensa, joka oli kaksi menua yhden hinnalla. Otimme Masu-nimisen menun. Kahdella aikaisemmalla kerralla olen jotenkin ollut pettynyt ruokaan. En tiedä, johtuuko pettymykset siitä, että olen aiemmin ottanut kasvisruokaa, johon kaikki ravintoloitsijat eivät niin panosta. Masumenu oli muutoin todella hyvä, mutta koska olen tottunut luomukanaan, oli kanan tai ehkä ennemmin broilerin koostumus todella outo. Liha oli sellaista ihmeellistä höttöä. Possuhamppari oli todella maukas ja samoin kaikki lisukkeet. Jälkiruoka oli turhan tuhti. Friteerattu banaani ei ole suosikkini. Mutta maukasta, ei voi valittaa. Suosittelen!

Linkki Masuun löytyy blogin linkkilistalta.

Pieni mökkimuutos

Puoliskoni on joitakin vuosia sitten toteuttanut pienen pojan unelmansa ja rakentanut saunamökin järven rantaan. Mökki oli sisustettu vanhoilla ylijäämä huonekaluilla, kuten 80-luvun puisella vuodesohvalla (jonka päällä vaaleanpunainen tikkitäkki), tilkkutyynyillä, vanhalla vähän likaisenkin sävyisellä matolla, tummanvihreällä matolla ja turhan isolla pöydällä. Koska mökki on hyvin pieni, ajattelin, että sen sisustusta voisi muuttaa hieman toimivammaksi ja niin sanotusti toiminnallisemmaksi. Toiminnallisuudella tarkoitan tässä sitä, että mökin kaikki huonekalut on ajateltu siten, että niillä on sekä sisustuksellinen, mutta myös joku muu pieneen mökkiin sopiva tehtävä.

Alunperin tarkoitukseni oli ostaa mökkiin myös uusi pienempi vuodesohva, mutta sitten päädyin säilyttämään vanhan. Vanha pöytä sai lähteä, sillä löysin Ikeasta pöydän, joka oli hyvin pieni, mutta jonka saa tarvittaessa levitettyä isommaksi. Vanhat pinnatuolit säilytin. Matot saivat lähteä. Tilalle kylläkin toin uudet vanhat matot, mutta siistimmät ja värimaailmaan sopivat. Oikeastaan toinen matoista määritti pitkälle mökin värejä, sillä se oli oranssi. Oranssi ja valkoinen ovatkin nyt mökin hallitsevat värit.

Tässä mökki uudessa uskossaan. Hyllyä emme saaneet kiinnitettyä seinään ruuvien puuttuessa. Lisäksi valkoisen sohvan peitteen levitin lopulta selkänojaankin.

Ja kuten aina, tämäkin sisustusprojekti saa varmasti jatkoa, sillä ikinähän ne eivät tule valmiiksi, jos naisilta kysytään.

Tässä vielä kuva mökkirannasta. Pihaa olisi kiva laitella sitten kun kerkiää.

Liikuntafilosofiani

Olen aina ollut liikkuvaa sorttia riippumatta siitä tykkäänkö liikunnasta vai en. Olen luonteeltani vilkas ja kaipaan tekemistä sekä fyysistä suorittamista. Eli liikunta on minulle tavallaan pakko ja samalla kiva elämäntapa. En kuitenkaan ole kovin kilpailuhenkinen, vaikka kilpailenkin eräässä joukkuelajissa. Kilpailen lähinnä vain itseni kanssa.

Eräs syy liikunnan tarpeeseeni on pienestä pitäen minua vaivannees selkäkivut. Mitä enemmän olen paikallani, sitä enemmän kaipaan liikuntaa, koska paikat alkavat jumittaa. No, toisaalta se on vain hyvä asia, mutta joskus tietysti olisi kiva vain laiskotella, eikä liikkua jotenkin.

Viime vuosina olen täsmentänyt omassa mielessäni liikunnan merkitystä omassa ja muidenkin ihmisten elämässä. Pohdinnoistani on syntynyt oma liikuntafilosofiani ja sen esittelen nyt yksinkertaisuudessaan:

Meitä ihmisiä ei ole luotu olemaan paikallaan. Mikäli ympärillämme ei olisi kaikenlaisia mukavuuksia, meidän tulisi juosta metsässä saaliin perässä, kerätä syötävää ja ahertaa päivät pitkät elämisemme eteen. Siksi pitää liikkua! Se on meille luontaista.

Ihmiset ja erityisesti länsimaiset ovat tehneet ympärilleen vähän liiankin valmiin maailman, jossa välillä unohtuu meille luontaiset asiat kuten liikunta ja oikeanlainen syöminen. Meidän tulisi aina välillä miettiä elämäämme ja pohtia, ovatko esimerkiksi sipsit meille luontaista ruokaa ja onko television töllöttäminen meille perustarve. Perusasioiden äärelle meneminen on hirveän vapauttavaa, kun elämä yksinkertaistuu.

Jokunen aika sitten harrastin kaikenlaista. Oli kielikurssia, lauluntuntia ja vaikka jos mitä. Siinä sivussa liikuntani jäi vähemmälle huomiolle ja kuntoni pääsi salakavalasti rapistumaan. Aivan viime aikoina olen yksinkertaistanut elämääni ja luopunut joistakin kivoista, mutta itseäni kuitenkin kuluttavista harrastuksita. Sehän kuluttaa, jos ei ole oikein millekään aikaa ja samalla ressi voi nousta pikkuhiljaa.

Nyt kun elämä on yksinkertaista se on myös helpompaa ja mukavampaa.

Muistakaa siis yksinkertaistaa! Emme ehdi tämän elämän aikana kuitenkaan tehdä kaikkea kivaa, niin tehdään sitten yhtä asiaa kunnolla ja minulle se on liikunta (vaikka himoliikkujaksi en ryhdykään).

Ruokakirja-harrastelua

Olen jo joitakin vuosia kerännyt ruokakirjoja. Kokoelmani ei onneksi ole kovin laaja, vain noin 100 kirjaa. Koko ajan olen tarkempi siitä, minkälaisia kirjoja ostan. Nykyään en enää osta kirjoja kovin usein, sillä harvoin käsiini osuu kirja, jonka todella haluan, joka olisi tarpeellinen ja mielenkiintoinen. Tällä hetkellä kiinnostukseni on alkanut suuntautua kirjoihin, joissa on vähemmän reseptejä ja enemmän tarinoita ruokaan liittyen. Kuvassa viimeisin ostokseni. Vastaani tuli kiva pastakija joka oli lisäksi edullinen - tarjouksessa 5 euroa. Kirja sisältää, reseptien lisäksi, tarinoita. Mielenkiintoinen ja kaunis kirja! Myöhemmin kirjoitan lisää tästä keräilyharrastuksestani ja esittelen kokoelmani helmet.