Olen tässä viime aikoina pohtinut omalta kohdaltani, kuinka voisin ottaa eläinten hyvinvoinnin paremmin huomioon omassa lihankulutuksessani. Eettisin vaihtoehto toki olisi ryhtyä vegaaniksi, mutta siihen en taida kyetä. Pidän paljon ruuanlaitosta ja vielä enemmän syömisestä, enkä siten tohdi luopua lihasta, joka tarjoaa niin paljon eri variaatioita ruoanlaiton suhteen. Olin kolme vuotta kasvissyöjä, mutta aktiivisen urheiluharrastuksen myötä huomasin, ettei pelkkä kasvisruokavalio sopinut minulle. Nyt olen siinä pisteessä, että olen alkanut aktiivisesti etsiä lihaa, joka olisi nykymittakaavassa mahdollisimman eettisesti tuotettua. Sen vuoksi, lähdin maallikkona selvittämään, miten lihaa tänä päivänä tuotetaan.
Olen seuraavassa listauksessa laittanut erilaiset lihat näppituntumalta arvojärjestykseen eettisestä (tässä artikkelissa eettisyydellä tarkoitetaan eläinten kohtelua) näkökulmasta katsoen. Tämä listaus ja sen jälkeinen pohdinta ovat täysin maallikon tietojen pohjalta tehtyjä, joten suurta tietoarvoa sillä ei varmaankaan ole. Toisaalta se kuvastaa maallikon epätoivoista yritystä ymmärtää lihateollisuuden eri puolia:
1. Riista
2. Hevoset
3. Luomu
4. Ei luomu, mutta eläinten hyvinvointiin panostava
5. Tehotuotanto
Tässä listauksessa riista vetää ehdottomasti pisimmän korren, eikä asiaa tarvitse varmaan sen enempää selitellä. Yllättäjänä tulevat hevoset, sillä hevosia kohdellaan yleensä enemmän yksilöinä kuin tuotantoeläiminä. Toki ratsastus ja raviurheilu eivät ole hevosten vapaita valintoja eikä luonnonmukaista!
Ehkäpä epäselvin alue kuluttajan kannalta on luomun ja kohdan 4 tuotanto. Luomu on suht eettistä, sillä siinä pyritään ottamaan huomioon eläimen luonnonmukainen käyttäytyminen. Luomu ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että eläimet tulevat aina hyvin kohdelluiksi ja siten se voi olla harhaanjohtavakin alue kuluttajan näkökulmasta. Kuluttaja voi herkästi ajatella luomun automaattisesti eläinten kannalta eettisemmäksi tuotantotavaksi kuin esimerkiksi kohdan 4 tavat.
Eettisyydessa lähellä luomua kuitenkin ovat mielestäni kohdan 4 tuotantolaitokset, joissa eläinten elinolot vastaavat luomua sillä erotuksella, ettei eläimille syötetä luomuruokaa. Näissä kohdan 4:kin laitoksissa tietenkin ongelmia on, mutta samassa mittakaavassa kenties kuin luomussakin. Ongelmatontahan eläinten tuotanto ei varmaan koskaan tule olemaan, mutta uskon, että luomun ja kohdan 4 tuottajat ovat lähtökohtaisesti halunneet nähdä enemmän vaivaa eläinten hyvinvointia ajatellen, eivätkä siten ajattele pelkkää rahaa eläinten tuotannossa.
Kohtaa 5 en halua tässä artikkelissa avata sen koommin, sillä omassa ryhmittelyssäni siihen kuuluvat
tuotantotilat, jotka asettavat suuret tuotantomäärät ja tuottavuuden kaiken muun edelle. On mielestäni selvää, ettei tällaisissa laitoksissa eläimet voi hyvin, sillä niitä ei kohdella eläiminä, vaan tuotteina. Eläinten asettaminen kulutustuotteiksi riippuu pitkälti elintarviketeollisuudesta ja kaupasta. Tällä hetkellä lihan hinta on todella alhainen ja mikäli ihmiset olisivat valmiita syömään enemmän kasviksia niiden edullisuuden vuoksi ja maksamaan lihasta huomattavasti enemmän, voisi lihan tuotantomääriä vähentää, mikä johtaisi niin eläinten, kuluttajien kuin tuottajienkin edun toteutumiseen. Kuluttajille vähäisempi lihan syönti olisi selkeä terveydellinen etu, kun taas tuottajien etuna olisi valtavan työmäärän väheneminen. Kun yhdellä tuottajalla olisi vähemmän eläimiä kontollaan, voisi eläinten hyvinvointiin liittyviä tuotannon kriteerejä tiukentaa ja siten eläimet tulisi kohdelluksi paremmin ja enemmän yksilöinä.
Lähdin etsimään internetistä eri lihantuottajia, joiden tuotantotavat olisivat edes piirun verran eettisempiä kuin tehotuotantolaitoksissa. Googlettelin ja pohdiskelin. Etsin tuottajia ja tutkailin heidän nettisivujaan. Törmäsin surffaillessani erääseen tilateurastamoon, joka tuntui kuuluvan kohdan 4 kategoriaan. Päätin lähestyä tuottajia kysymysteni merkeissä. Kysyin lähinnä eläinten, ja tässä tapauksessa sikojen, oloihin liittyviä kysymyksiä ja sain seuraavanlaisia vastauksia.
1. Sioilla on loppukasvatusvaiheessa noin kaksi kertaa enemmän liikkumatilaa kuin tavallisissa ja normien mukaisissa sikaloissa. Sioilla oli siis tilaa noin kaksi neliötä per sika monen sian karsinoissa. Tuottaja kertoi, että siat eivät tokikaan aina vietä aikaa omalla kahden neliön pläntillään, vaan nukkuessaan siat kerääntyvät tavallisesti yhteen kasaan nukkumaan. Pikkupossuvaiheessa tilaa on 40m2 per 25 possua ja pienokaiset elävät pahnoissa.
2. Isotkin siat elävät karsinoissa pääasiassa pahnapedillä, mutta osassa karsinoista on osaritilä-lattia. Sioille annetaan säännöllisesti virikkeitä, kuten puunrankoja, heinää ja kuivia leipiä.
3. Pikkusiat tulevat tilalle isosta porsitussikalasta, josta en tietoja saanut sen kummemmin, joskaan en enempää kysellytkään. Tämä sikojen alkutaival saattaa siis olla kuluttajan näkökulmasta se epäeettisin tuotantokohta erityisesti, jos emakot ovat kääntymisen estävissä häkeissä. (HUOM! Ruotsissa emakkojen kääntymisen estävät häkit on kielletty. Taas ruotsalaiset vetivät pidemmän korren!)
4. Sikoja on tilalla 700, mikä on tuottajan mukaan nykymittakaavassa pieni määrä. Tuottaja kertoi, että 700 on määrä, jonka pystyvät hyvin hoitamaan.
5. Tuottaja kertoi, että tilalle ollaan rakentamassa tulevaisuudessa pihattoa sioille.
6. Tilalla myydään myös läheltä tulevaa lihakarjan lihaa ja hevosen lihaa. Lihakarjan oloista tuottaja kertoi, että eläimet elävät ulkona maalis-lokakuun, jonka jälkeen siirtyvät pihattoon. Hevoset tulevat korkeintaan 100km:n säteeltä ja lihakarja pääsääntöisesti lähempää.
Lähiruokaa siis. Tämän tilan tuotannossa itseäni miellyttää se, että siat eivät joudu kulkemaan teurastettavaksi pitkää matkaa, vaan teurastus tapahtuu tilalla. Myös muiden tilan teurastamien eläinten kohdalla on hyvä asia se, etteivät ne tule kovin kaukaa. Positiivista on sekin, että tila on halunnut panostaa eläinten hyvinvointiin varaamalla yhtä eläintä kohti enemmän tilaa, kuin mitä säännöt määräävät. Myös virikkeiden antaminen on iso positiivinen asia kuin myös pahnojen käyttö. Tilan pitäjillä tuntuisi olevan yhtenä lähtökohtana eettinen tuotanto, kun pihattokin on suunnitteilla ja toivon mukaan toteutumassakin. Kenties eettisesti epäilyttävin kohta tämän tilan tuotannon osalta on saamieni tietojen perusteella siis emakkosikalan olot.
Olisi mukava päästä erilaisille tiloille katsomaan sikojen oloja. Vasta, kun itse näkee tuotannon todellisuutta, voi täysin luottavaisin mielin ostaa lihaa. Pohdin, että tällaiset tilat, jotka pyrkivät edes jossain määrin eettisyyteen, voisivat aktiivisemmin markkinoida lihaansa juuri eettisyyteen vedoten. Tämä kuitenkin vaatisi hyvin suurta avoimuutta tilan oloista. Tehdessäni "selvitystyötäni" törmäsin usein siihen, että tilat hyvin niukasti kertoivat tuotannon yksityiskohtia nettisivuillaan. Kertomalla mahdollisimman paljon tuotannosta luodaan kuluttajille paljon laajempi kuva siitä, mistä ja minkälaisista oloista heidän lihansa ruokapöytään tulee. On ymmärrettävää, ettei moni tuottaja ole valmis avoimuuteen, mutta toisaalta avoimuus eri tuotantoaloilla on kasvava trendi. Useimmat kuluttajat haluavat olla nykyään erittäin tietoisia, mitä he oikeasti tukevat ostovalinnoillaan.
Selvitys jatkuu....
